Taas on vierähtänyt jokunen päivä... mutta tässä sitä ollaan taas! Itse asiassa sairaana. Tai no... toipumassa jo. Kävimme lääkärillä viime viikolla ja minulla on vielä antibioottikuuri ja silmätipat kesken, muuten olo on jo vähän parempi. Niin, siis silmätulehduksen takia mentiin lääkäriin ja tultiinkin ison listan kanssa diagnooseja, joista nenäpunkki odottelee vielä varmistusta. Pärskin, aivastelen ja köhin kyllä kuulemma siihen malliin, että äiti tuumaileekin jo että mistä saisi myrkyt joilla elukka tapettaisiin minun nenäonteloistani.
Minun oli tarkoitus lähteä ensi viikonloppuna koiranäyttelyyn Tallinnaan kasvattajatätini kanssa, mutta koska nyt sairastuin, äiti ei päästä minua lähtemään. Oli se myös ihan lääkärin määräys, että hyvä vaan. Harmittaa kuitenkin hieman, kun kuitenkin olisin nähnyt siskopuoltani ja päässyt näkemään maailmaa, mutta minkäs teet. Kun sairastaa niin sairastaa.
Äitikin on kipeänä. Niiskuttaa nenää ja puhuu hassulla äänellä. Meillä on siis nuhanenien päiväkuoro täällä kotona. Isikin on saanut kurkkunsa kipeäksi, mutta muuten hän mennä porskuttaa samaan nopeaan tahtiinsa.

Nyt kun kesä alkoi, toivoin että äiti olisi ehtinyt olla kotona minun kanssani hieman enemmän, mutta se on nyt osoittautunut turhaksi toiveeksi. Hänellä on niin paljon työvuoroja, että viime viikkoina on vaikuttanut siltä kuin hän vain pyörähtäisi kotona illalla, nukkuu yön yli ja juoksee taas. Toisaalta sitten taas, kukapa ne minun herkkunaksut maksaa jos äiti ja isi eivät käy töissä. He kun eivät anna minun tonkia namipalleroita maasta vaikka olisivat kuinka herkullisia! Ihan tylsää!