Heipä hei taas piiiitkän tauon jälkeen. Laiskuus iski sekä minuun että äitiin, eikä olla kumpikaan jaksettu oikein panostaa tähän blogiin... No, yritetään parannella.
Eipä sitä ole paljoa uutta tapahtunut, paitsi että kulmahampaani lähtivät viimein toissapäivänä kun retuutin pyyhettä isin kanssa. Molemmat vampiirihampaat saatiin talteen ja nyt äidillä ja isillä on jo hieno kokoelma minun maitohampaitani. Hampaiden vaihtuminen on kivuliasta ja vaikeuttaa leikkimistä ja syömistä toisinaan. Ei saa oikein otetta kunnolla mistään ja tavarat ja raksut putoilee suusta vähän väliä. Banaani-lelunkin retuuttaminen on vaikeaa, eikä minua oikein tällä hetkellä huvita hirveästi leikkiä. Mutustelen vain pehmokoirani nenää tai teen pahojani.

Vatsakin on ollut sekaisin jokusen kerran ja olen aiheuttanut äidille päänvaivaa kun en jaksa pidätellä ulos asti. Mutta minkäs pentu vatsalleen mahtaa. Kaikkea kivaa kun löytyy ympäriinsä, maasta tai lattialta, ja kaikkeahan pitää maistaa! Nam! Ja koska on tullut syötyä niin paljon kaikkea ylimääräistä, ruoka ei aina maita myöskään. Äidillä menee kohta hermot totaalisesti!

Pahojanikin olen alkanut tekemään. Kun isi oli napatyräleikkauksessa perjantaina ja äiti koko päivän harjoittelussa Itiksessä, ja kerran kun minut oli kehdattu jättää yksin kotiin koko päiväksi, nappasin äidin lempikorurasian hyllyltä ja jyrsin sen pienen pieniin palasiin ja levittelin ympäri olohuonetta. Korut jätin rauhaan vaikka nekin olivat levitettyinä tai piilossa vilttini alla. Ai että äiti oli vihainen! Hän torui minua ankarasti, nappasi niskasta ja pisti jäähylle vessaan siksi aikaa kun saisi siivottua sotkuni. Onneksi isomummi tuli ja pelasti minut ja seisoi minun ja äidin välissä kun tulin ulos. Piileksin isomummin jalkojen takana enkä oikein uskaltanut mennä äidin lähelle. Lopulta kuitenkin äiti kutsui minut syliin ja paijaili ja juttelimme ja sovimme asiat. Paljon kivempi niin.

Eilen tosin pistin taas ranttaliksi kun äiti ja isi kävivät kaupassa ja olin kuseksinut matolle ja purrut isin hyvän jatkojohdon poikki. Siitäkin tuli hirmuinen huuto ja tällä kertaa isi rankaisi minua. Uusi jäähypaikkani onkin oma koppani minne joudun makaamaan ja miettimään tekosiani. Olen jo oppnut kipittämään sinne häntä koipien välissä kun tiedän että jotain tyhmää on tullut tehtyä. :P