Viikonloppu oli touhukas. Nuoret enoni (9 ja 12 v.) tulivat "hoitoon" kun mummi lähti rilluttelemaan kaupungille ja sehän tiesi minulle kunnon riehumista ja riemua. Enot kun jaksavat temmeltää vaikka kuinka kauan! Tosin, meni välillä tappeluksi kun ei näin pienestä pennusta ole ihan vielä kahden kanssa riekkumaan yhtäaikaa. Keskittymiskyky ei riitä ja viuhdoin edestakaisin kun molemmista suunnista kuului "tule tänne, Nita! Tule, tule!" ja läpsyteltiin niiiiin houkuttelevasti käsiä reisiä vasten. Äiti aina välillä sitten ärähtikin että jättäisivät minut rauhaan kun minulta raukalta meni pää ihan pyörälle.

Olen löytänyt tassuni! Välillä käyn, isin ja äitin riemuksi, selälleni lattialle ja murisen ja ärhentelen omille tassuilleni ja hännälleni ja näykin niitä. Onhan ne veikeät kun ne siinä tiellä viuhtovat. Minkäs minä pentu niille mahdan kun houkuttelee niin hirmuisesti. Äiti naureskeleekin minulle kun istun ihan sykkyrässä ja jyrsin takajalkaani. Anna mulle puruluu ni ei omaa jalkaa tarttis jyystää!!!

Matot ovat olleet myös kovilla. Niitä kun on myös niin mukava pureskella. Nappaan pienestä langanpätkästä kiinni ja lähden siitä työstämään sellaista kunnon lankavyyhteä, jonka puran matosta jyystämällä ja vetämällä ahkeraan. Sitä on sitten kiva mutustella siinä joutessa. Äiti ja isi eivät ole aivan yhtä iloisia uudesta harrastuksestani kuin minä. Yleensä iloni loppuu lyhyeen kun äiti läiskäisee kätensä lattiaan lähelle mutustelukohtaani ja ärjäisee etten saisi purra, tai sitten isi jyrisee paikalle ja säikäyttää minut niin pahanpäiväisesti että siirryn aivan uuteen purukohteeseen: kenkiin (ja niiden pohjallisiin, jotk aolen taitavasti oppinut onkimaan kengän sisältä hampaillani, ja jotka sitten pureskelen ja sirottelen pururoskat ympäri asuntoa).

Lopuksi, olenhan minä jotain muutakin uutta oppinut! Tiedän jo että tarpeet tehdään ulos ja osaan hävetä käytöstäni sivistyneesti niinkuin kunnon koiran kuuluukin jos sattuukin vahinko ja pisu tuleekin sisälle. Eihän sitä aina pysty pidättelemään siihen asti kun äitille ja isille sopii lähteä ulos. Eilen minulla oli kova hätä ruokailun jälkeen, eikä kukaan älynnyt minua lähteä ulos viemään vaikka uikutinkin pari kertaa, joten hipsin baarin taakse. Yritin parhaani mukaan piilottaa jälkeni, koska tiesin etten saisi kakkia sinne, mutta minkäs teet. Haisun takia kikkarekasa kuitenkin löytyi aika äkkiä ja sain ankarat torut. Äiti sen sieltä sitten siivoili ja isi ja enot lähtivät viemään minua ulos. Loppu hyvin, kaikki hyvin.