Tänään opinkin ihan uuden tempun! Kun äiti ja isi yrittivät vielä torkkua aamulla vietyään minut ulos tuonne pimeään ja märkään (yök! en tykkää vesilammikoista yhtään!), minäpä päätin yllättää oikein kunnolla. Käyskentelin hetken nuuskimassa olohuonetta ja reetutin aina ohi mennessäni pehmolelujani. Niitä on niin kiva riuhtoa ja jyystää. No, kuitenkin, äkkiä tulikin tarve mennä kurkkaamaan missä äiti ja isi olivat kun oli niin hiljaista. Juosta viipotin niin lujaa kuin pienistä töpötassuistani pääsin, ponnahdin säkkituoliin kovalla kahinalla ja siitä suoraan sängylle. Pakko mainita vielä että kyseinen sänky on hyvin korkea minun kokoiselleni pennulle, Amerikasta asti kun se kerran on tuotukin (senhän haistaa pitkälle!). Äidin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun hän tajusi etten ollutkaan vain noussut etutassujeni varaan sänkyä vasten vaan olin ihan kokonaan siinä sängyllä! Siinä sitten myllersin ja nuolin heitä iloisesti. Jonkin aikaa sain temmeltää sängyllä, mutta sitten minut laskettiin takaisin lattialle ja sanottiin että säkkituoli on minun paikkani. Sopii minulle!

Ai niin, pitää vielä mainita: söin ensimmäistä kertaa kuppini kokonaan tyhjäksi ja sain jälkiruuaksi siitä hyvästä nami piimää! Äiti ja isi olivat kauhean ylpeitä minusta kun olen alkanut syömäänkin kunnolla.